keskiviikko 7. maaliskuuta 2012


Kun lakkaa odottamasta, alkaa tapahtumaan. Sain merkkini.
Aurinko paistaa läpi likaisenkin ikkunan. Tekee mieli hyppiä ja loikkia.

Katsokaa tämä pieni juttu, se on ihana!

11 kommenttia:

  1. Onnea "uuteen elämään". Pätkä oli söpö (joskin ilman ääntä söpömpi).

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla!
    Sama loikkimishalu täälläkin. Jostain syystä alkoi tapahtumaan oikein rytinällä erittäin pitkän hiljaisuuden jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Sinun tarinasi oli huippu. Kiitos kun johdatit sinne.

    VastaaPoista
  4. Keskipäivän hiljaisuudessa, kun pikkuinen nukkuu, tarina oli hieno kokemus!

    VastaaPoista
  5. niinhän se yleensä elämässä menee,että kun tavallaan antaa olla,niin sitten asiat lutviutuvat. Kivaa,olen iloinen puolestasi:-) ihanan aurinkoiset kuvat-menen nyt katsomaan tuon pätkän.

    VastaaPoista
  6. Jippii kaikelle hyvänmielen antavalle

    VastaaPoista
  7. Sinä Minja osaat valon vangitsemisen.Kuvista välittyy riemu.

    VastaaPoista
  8. Olikin ihana! Niin totta, että elämään juuri pitää ahmia. Eikä pidä pelätä. Niin paljon viisautta ja kauneutta kolmessa minuutissa. Kiitos, että linkitit.

    VastaaPoista
  9. Kiitos ihanasta linkkivinkistä, pienilläkin jutuilla voi vaikuttaa!

    VastaaPoista
  10. He ovat ihanat, nuo ratsastajat. Ja onnea on halu loikkia ja pomppia. Vimeonkin sain näkymään viimein. Ilmeisesti kaikki oli sännänneet innoittaminasi samaan aikaan, eikä minulla ainakaan auennut, vasta kuin nyt tänään, yön pimeinä tunteina. Kaunis oli, ja ihana. Minäkin jäin miettimään sitä, että elämää saa ahmia, että siinä kohtuus ei ehkä olisikaan niin tavoiteltava.

    VastaaPoista