Kun lakkaa odottamasta, alkaa tapahtumaan. Sain merkkini.
Aurinko paistaa läpi likaisenkin ikkunan. Tekee mieli hyppiä ja loikkia.

Katsokaa tämä pieni juttu, se on ihana!

 

Birgit  haastoi ja tässä tulee kahdeksan asiaa minusta:

* Elän vaihetta, jossa en tiedä minne olen menossa. Toivon että saan pian merkin elämältä ja tilanne selkiytyy. Olisi niin helppoa päättää omasta puolesta, mutta kun on päätettävä lasten tulevaisuutta ajatellen.

* Odotan, että saisin kipinän kirjoittaa taas. Itseasiassa aloitin tänään kirjoittamaan kirjettä, siitä tulee piiiiiitkä.

* Tuo pieni korvaolento (tunnistattekin ehkä Merjan Lolan) nukkua tuhistelee parhaillaan villapaitani uumenissa, sylissäni.

* Harjoittelen nyt monia uusia asioita, henkisiä enimmäkseen. Mutta myös esim. sitä etten avaisi avokadoja joko ylikypsinä tai vaihtoehtoisesti vielä raakoina. Rakastan avokadoja, mutta voisiko joku kiltti kertoa jonkin kikkakolmosen siihen kypsyyden tunnistamiseen. Puristelu ei ole vastaus.

* Kerroinko jo että odotan kevättä, no voin kertoa että o d o t a n !

* Jotkut ehkä muistavat sen raidallisen räsytunikan, jonka neulomisen aloitin viime kesänä...no se jäi siihen. En tiedä tuleeko valmista koskaan, enkä tiedä haluanko edes.

* En voi lakata ylistämästä ystäviäni, joten ylistän taas. Minulla on niin monta tärkeää rakasta. Vaikken voi nähdä heitä usein, tunnen että ovat mukanani kokoajan. Olen hyvin onnekas!

* Jäin ehkä vähän koukkuun taas DaCapoihin!

Jos jollakulla on tarvetta lisälumelle, niin täältä voi tulla noutamaan!
Onneksi vesi tippuu jo räystäiltä ja tintit sirkuttelevat.

Olen iloinen viikonlopustani, joka sisälsi elävää musiikkia, kahden tunnin vaelluksen hevosen selässä lumisessa metsässä, ystäviä ja hotelliyön aamiaisineen.

Hyvää ystävänpäivää!

Happy valentine`s day!

Voitin Pieni vihko-blogin arvonnasta nuo upeat kortit. Kiitos tuhannesti Celia! Niitä on kuulemma tulossa myyntiin, joten kurkkikaahan sinne.

Rintakoru on hänen käsialaa.