Joutsenia, hiekkaa kengissä, tyhjeneviä nurkkia, lyhyitä öitä, haikeutta, perhosia vatsanpohjassa, tokkurainen kärpänen ikkunassa, pian puhkikuunneltuja cd-levyjä, sielunsisaruutta, polkupyöräilyä, venyneitä jalkoja, elämän ihmettelyä, kevään ensimmäinen perhonen!
Vieläkö kommenttiboksin teksti on pikkuruista?
Täällä on menossa pakkaushommat. Yksi asia johti toisen kautta kolmanteen ja suuntana on nyt kaupunki. Hirvittää, jännittää, ihastuttaa, hihkututtaa!
Kevätlevottomuutta ilmassa, aamutkin alkavat nykyään jo kuudelta.
Koira hakeutuu siihen missä paistaa eniten, kunnes tulee liian kuuma.
Käyn läpi tavaroita, löytyi mummin reseptivihkoja ja niiden välistä aarteita.
Eräs sotkee sitä mukaan kun järjestän, menossa "revitään kaikki ulos kaapista"-vaihe :)
Birgit haastoi ja tässä tulee kahdeksan asiaa minusta:
* Elän vaihetta, jossa en tiedä minne olen menossa. Toivon että saan pian merkin elämältä ja tilanne selkiytyy. Olisi niin helppoa päättää omasta puolesta, mutta kun on päätettävä lasten tulevaisuutta ajatellen.
* Odotan, että saisin kipinän kirjoittaa taas. Itseasiassa aloitin tänään kirjoittamaan kirjettä, siitä tulee piiiiiitkä.
* Tuo pieni korvaolento (tunnistattekin ehkä Merjan Lolan) nukkua tuhistelee parhaillaan villapaitani uumenissa, sylissäni.
* Harjoittelen nyt monia uusia asioita, henkisiä enimmäkseen. Mutta myös esim. sitä etten avaisi avokadoja joko ylikypsinä tai vaihtoehtoisesti vielä raakoina. Rakastan avokadoja, mutta voisiko joku kiltti kertoa jonkin kikkakolmosen siihen kypsyyden tunnistamiseen. Puristelu ei ole vastaus.
* Kerroinko jo että odotan kevättä, no voin kertoa että o d o t a n !
* Jotkut ehkä muistavat sen raidallisen räsytunikan, jonka neulomisen aloitin viime kesänä...no se jäi siihen. En tiedä tuleeko valmista koskaan, enkä tiedä haluanko edes.
* En voi lakata ylistämästä ystäviäni, joten ylistän taas. Minulla on niin monta tärkeää rakasta. Vaikken voi nähdä heitä usein, tunnen että ovat mukanani kokoajan. Olen hyvin onnekas!
* Jäin ehkä vähän koukkuun taas DaCapoihin!
